miten suhtautua erilaisuuteen?

Erilaisuuden kohtaaminen

Meidän perheessämme selvästi korostuva arvo on erilaisten ihmisten hyväksyminen. Jo pikkulapsesta asti sitä on minulle painotettu, että kaikki ovat tasa-arvoisia riippumatta, onko kehitysvammainen, vakavasti sairas, tumma-ihoinen sekä myöhemmin myös sitä, että seksuaalisuuntautuminen on kaikkien oma asia, ja siitä ei pidä tuomita.
Minulle on jostain syystä aina ollut helppoa olla ”kaikkien kaveri”. Minulla on aina ollut erittäin laaja ystäväpiiri, johon mahtuu paljon upeita, värikkäitä, temperamenttisia ja ihania persoonia. Minulle ainut mittapuu, millä arvioin porukkaani on heidän asenne ja luotettavuus.

Olen usein miettinyt, että miksi esimerkiksi vanhat ihmiset yleensä ovat ehdottomasti homo-liittoja vastaan. Ehkä se voi johtua siitä, että ennen vanhaan asia oli erittäin vieras, lähes selvyys, ettei sellainen tullut kuuloonkaan ja sellaisesta ei puhuttu. Se oli kuin vaiettu myytti, jota kukaan ei uskaltanut nostaa pöydälle. Se ei ollut silloin inhimillistä, mutta minusta se on. Joka tapauksessa mielestäni nykynuoriso on jo varhain totutettu jatkuvaan uuteen pyörteeseen, milloin kokoajan tulee jotain uutta. On se sitten uusimmat älypuhelimet tai homo-liitot. Nuoriso on tottunut siihen, ja siksi se on ehkä heille helpompaa hyväksyä kuin vanhemmille mummoille ja vaareille, jotka haluavat pysyä vanhassa ja tutussa, turvallisessa. En syytä heitä, heidät on siihen varmasti opetettu ja kasvatettu arvoilla, jotka ovat suhteessa ristiriitaisia tämän asian kanssa.

Mitä vammaisiin ja vaikeasti sairastaviin tulee, voi olla että mielipiteet kääntyvät taas aivan päälaelleen. Mielestäni nuoremmat ihmiset ns. pelkäävät vaikeasti vammaisia ihmisiä, joilla esimerkiksi roikkuu huuli, tai ovat muuten vain hieman poikkeavampia. Se on heille uusi asia, ja he ajattelevat jostain syystä, että he hyökkäävät kimppuun, jos heitä katsotaan. Tietenkään se ei pidä paikkaansa. Vain siksi, koska nuorisoa ei ole opetettu tulemaan toimeen, ja heillä on vähän tietämystä näistä asioista, he kääntävät tietämättömyytensä peloksi ja syrjivät, saattavat jopa haukkua ja arvostella erilaisia ihmisiä heidän selkänsä takana, ja tehdä heistä pilaa.
Mitä tulee vanhempiin ihmisiin, tuntuu, että heillä on enemmän tietämystä ja rohkeutta kohdata nämä ihmiset. Jos vaikka nuori olisi kuinka kiltti ja sydämellinen ja hyvän asian puolesta, jos joku ihminen saa sairauskohtauksen, todennäköisesti nuori pakenee säikähtäneenä paikalta, tai korkeintaan pyytää apua muilta, eikä kokeile itse tehdä asialle mitään. Toki on poikkeuksia.