Vanhukset eivät puhu helposti omasta
masentuneisuudestaan, koska heidän nuoruudessaan näistä asioista ei puhuttu
niin avoimesti kuin nykyään. Tällöiset ongelmat saattavat purkautua kivun
(fyysisen) valituksena, turhautumisena sekä jopa aggressiivisuudella. Kyse voi
olla siitä, että ikäihmiset eivät tiedä, miten muuten näistä asioista
voitaisiin kommunikoida, joten he lähestyvät asiaa ikään kuin ’luontevasti’
näin. Se tuntuu omasta näkökulmasta melko pahalta, eikä itseään voi laittaa
heidän asemaansa, koska itse on oppinut keskustelemaan vaivaavista asioista
jonkin ihmisen kanssa, oli se sitten vanhempi, ystävä tai psykiatri.
Luin tuossa opinnäytetyötä liittyen juuri tähän, ja
koska olen ollut työssäoppimisjaksolla jo vanhusten kanssa, tunnistin monia
oireita joista tajusin nyt vasta, mistä kyse saattoi olla kun vanhus käyttäytyi
ja oireili oudosti. Niitä ovat mm. unihäiriöt, ruokahaluttomuus, yleinen
aloitekyvyttömyys eli käytännössä vanhus ei halua/jaksa ylläpitää kuntoansa. Näin vanhuksen fyysinen kunto
kärsii, ja pian hänestä voi tulla vuodepotilas, minkä takia omalta osaltani
pidän erittäin tärkeänä ’kuntouttavaa työotetta’. Myös monella vanhuksella voi esiintyä ns.
tunteiden katoamista.
Psyykkisiä pahanolon tunteita on monesti, sekä mitä
itse huomasin, tarpeettomuuden tunteet olivat kaikista kirkkaimpana esillä.
Vanhus saattaa tuntea, että häntä ei rakasteta, jos lapsenlapset tai omat
lapset eivät ole paikalla kokoajan. Dementia oletettavasti pahentaa tätä
oireitta, koska vanhus ei voi muistaa, koska viimeeksi näki sukulaisensa.
Itsekin koen dementian melkeinpä pelottavana. Varsinkin pahassa dementiassa et
muista puolisoasi, et ketään. Saatat vain elää omissa maailmoissasi.
Olen myös oppinut, että vaikka on lääkkeellistä hoitoa,
voi olla myös lääkettömää, joka voi tehota yhtä hyvin, jos omahoitaja sekä muut
vanhuksen ympärillä olevat ihmiset ovat sitoutuneet siihen. Vanhukset pitävät
muistelemisesta. Voitte vaikka muistella lapsuudenkotia, perhettä. Toimiva
hoitosuhde sekä välittäminen on erittäin tärkeää. Yksinäisyyttä on kahta
erilaista: Myönteinen sekä kielteinen yksinäisyys. Myönteinen yksinäisyys
tarkoittaa, että potilas on yksinäinen omasta tahdostaan, esimerkiksi
erakoituneet ihmiset, jotka yksinkertaisesti viihtyvät paremmin omassa
seurassaan eikä sosiaaliset suhteet juurikaan heitä kiinnosta. Kielteisessä
yksinäisyydessä tulee ilmi vahva psyykkinen riippuvuus, johon ei vain millään
saada tyydytystä. Esimerkiksi jos olet ollut aina itsenäinen nainen tai mies,
mutta yhtääkkiä fyysinen kuntosi on niin paha että pesut hoidetaan puolestasi,
saattaa se aiheuttaa melko tukalaa oloa, minkä vuoksi hoitovastaiset potilaat
voivat ryhtyä aggressiivisiksi, koska he kokevat sen äärimmäisen nöyryyttävänä.
Yksinäisyys, kuten kaikki tietävät, voi aiheuttaa
masennusta, jos et ole sellainen vapaasta tahdosta.
Mitä tulee lähihoitana olemiseen, on tullut mietittyä,
mikä on tärkeää. Ensisijaisesti pidän tärkeimpänä oman jaksamisen rajat. Jos en
itse pysty hillitsemään tunteitani ja työ kuormittaa liikaa, myös potilas saa
siitä kärsiä. On heti haettava apua ja ohjausta jos epäilee että homma lähtee
käsistä.
Asia, mistä ei hirveästi puhuta, on vanhusten
alkoholinkäyttö. Mutta mitkä ovat syitä siihen? Leskiksi jääminen, yksinäisyys,
avio-ero, masennus tai sairaudet saattavat puhkaista tämän, tai lisätä
juomista. Vanhukset humaltuvat helpommin, kosa heidän vesipitoisuutensa vähenee,
heikentynyt fyysinen toimintakyky, esim. vanhukset yleensä kaatuvat muita
helpommin, reaktionopeus.. Monia on syitä.
Mikä tässä on surullisinta, on että ikääntyneiden päihdeongelmat
jäävät usein muihin ikäryhmiin verrattuina diagnosoimatta ja hoitamatta.
Nykyajan ikääntyneet ovat kasvaneet ’kulttuurissa’ jossa päihteiden käyttö ja
varsinkin päihdeongelmat olivat arka asia, ne nähtiin erittäin häpeällisinä ja
heikkoutena.
Muistakaa kunnioittaa senioreita! Hymyilkää kaduilla, kysylkää kuulimiset ja muistelkaa menneitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti