torstai 6. lokakuuta 2011

Disneyn Klassikot - ja niiden vaikutus kasvuun

Minuun on alusta alkaen, jo pikkuisena tyttönä iskenyt erittäin hyvin kyseiset elokuvat. Saatoin katsoa Mulanin tai Leijonakuninkaan tai Pocahontasin tai minkä tahansa Disney leffan peräti 5 kertaa päivässä, jopa enemmänkin. Isälläni oli tapana ostaa aina julkaisun puitteissa uusin leffa minulle, se oli meidän juttumme. Saatoimme viettää kaikki iltapäivät katsellessamme niitä. Äitini kertoi minulle jonkin aikaa sitten, että kun teimme yhdessä kauppareissuja minun tultuani tarhasta, kävelimme kauppaan ja aloitin esimerkiksi Arielin alkuteksteistä, ja kotiamme päästyämme olin loppulausahduksien kohdalla.
Se on hauskaa huomata, miten osaa kaikki vieläkin ulkoa.

Disneyn klassikot ovat jotain ainutlaatuista. En ole useasti kuullut ihmisten sanovan, etteivät he pitäisi niistä. Täytyy olla sydämetön, jos pystyy haukkumaan jokaisen elokuvan lyttyyn. Osasyy voi olla se, että näillä elokuvilla on taipumus tehdä käsikirjoitus sen mukaisesti, että myös vanhemmat osapuolet, eli tässä tapauksessa yleensä vanhemmat voivat katsoa myös niitä, ja huumorintaju soveltuu kaikenikäisille. 


Mikä on klassikoiden salaisuus?
No, kaikkihan tietävät perusjuonen. Leppoisaa elämää > juonittelua > muut kääntyvät vastaan > oikeus voittaa > onnellinen loppu. Mutta se toimii!
Monissa nykyajan elokuvissa sama juoni on muotoiltu liian kliseisesti, elokuvat eivät sisällä mitään ovelia käänteitä, jotka ovat hyväksyttäviä jos haluaa niiden esimerkiksi menestyvän ja saavan katsojien huomion. Nykypäivänä: Tyttö rakastuu > Mustasukkaisuus > Poika rakastuu > Onnellinen loppu. Puuttuuko tästä jotain? KYLLÄ.

Nimittäin kunnon juoni.

Ei kukaan jaksa katsella samaa lässytystä päivästä toiseen. No okei, joillekin ne toimivat, joillekin ei. Useammalle ei. Nykypäivän disneyn ohjelmat ovat minun mielestäni varsinainen häpeäpilkku. Kyllä Walt Disney kääntyisi haudassaan jos tietäisi.. Okei, en yleistä. Mutta melko moni piirretty, kai olet itsekin sen huomannut, eikö totta?
Mutta tosiaan, nykyisen Disneyn animaatioleffat toimivat kyllä ihmeen hyvin, mutta eivät nekään mitään uusimpia ole. Kuitenkin täytyy korostaa parhaimpia: Toy Story, Shrek, Madacaskar, Nemo & Monsters Oy.

Disney on aina edustanut maailman hyvyyttä, kuinka hyvä voittaa aina pahan. Ja tähän täytyisikin uskoa. Ei sillä, että sulkee silmänsä kaikesta ja uskottelee, että kaikki kääntyy hyväksi, vaikket tee asialle mitään. Mutta esimerkiksi mummon auttaminen kadulla, oven avaaminen vanhuksille tai jos annat vaikka kaupassa hyllyyn korottelevalle pikkulapselle haluamansa lelun ihailtavaksi, jopa se saa sinut hyvälle tuulelle. Hyvyyteen täytyy uskoa, mutta ei saa kuitenkaan olla liian sinisilmäinen. Minä voin ylpeänä sanoa, että olen kasvanut Disney-elokuvien parissa, ja ne ovat opettaneet myös hyviä arvojakin elämään, ja elämän asennetta.

"Jos isä vain ymmärtäisi.. En vain näe asioita niinkuin hän..
En vain usko, että maailma, joka tekee näin kauniita esineitä..
Voisi olla paha"
- Little Mermaid/Pieni Merenneitä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti