Jos mä veisin sut maailmanääriin, sieltä yksin palaisit.

Mua turhauttaa olla täällä. En oikeasti jaksa olla täällä paikkakunnalla, täällä asuntolassa tai täällä ylipäätänsä kusipäiden kanssa. Ei ole mitään muuta tekemistä kun olla koneella ja ihmetellä, lukea läksyjä ja lukea. Missä mun sosiaalinen elämä on? Vissii viikonlopuissa. Ärsyttää, kun tuntuu, ettei täällä ole kuin muutama aito ihminen, ehkä myös pari jonka kanssa voisin puhua yleensäkin asioista, mutta en kyllä todellakaan sellaisista, jotka koskettavat mua liikaa. Tuntuu, että kaikille on vain tärkeintä puhua omista poikaystävistään ja kuinka ne on niin kovii jätkii ja kuinka ne on niin ihania ja kultasia höpölöpömussukoita.. Okei, ei se ole väärin tuntea noin poikaystäväänsä kohtaan, niinhän mäkin teen. Tuntuu vaan, että kun mä sanon että mä sain vihdoinkin olla Tomin kanssa yhdessä parin viikon jälkeen ja oon jatkamassa juttua niin nää kaivaa heti omat poikkikset esille ja selittää niistä, eikä niitä edes kiinnosta. Se tuntuu hieman inhottavalta, totta puhuen. No, kai täällä on vaan minä ja mun kaakao. Ainoat sosiaaliset tapahtumat täällä on tupakointipaussit, ja niitäkään ei ole juurikaan enää kun oon vähentäny aika paljon tota polttamista. Joo'o. Mitähä sitä muuta...