muiden suhtautuminen ongelmiisi

 Sinulle todetaan masennus. Katsot hoitajaa tyhjällä ilmeellä, mikä näyttää samalta kuin kirjoittamattomat sivut. Hän katsoo sinua myötätuntoisesti, kertoo ymmärtävänsä tuskasi. Kaverisi taputtavat sinua olalle, tsemppaavat sinua ryhdistäytymään ja olemaan iloinen. Ympärilläsi vilisevät ihmiset olettavat sinun kokoovasi itsesi kuin leegotalon. He eivät ymmärrä mikset voi olla iloinen. Sinulla on rakastava perhe ja poikaystävä. Sinulla on lojaali koira, joka tervehtii iloisena sinua hännänheilutuksella kun tulet töistä. Mikä muka voisi olla huonosti?

Masennus ei aina näy päällepäin, ihmiset ovat tottuneet olemaan iloisia ja seurallisia muiden kanssa. Vasta kun he heittävät takkinsa naulakkoon ja istuvat sohvalle tai heittäytyvät omiin oloihinsa, heidän todellinen tilanne paljastuu. Moni ei uskalla tehdä asialle mitään. Vaatii rohkeutta hakea apua, sillä kukaan ei halua myöntää olevansa heikko. Vie aikansa, jolloin ihminen tajuaa olevansa heikko, koska ei hae apua. Kaikki olettavat avun tarpeen olevan luovuttajan ja heikon merkki. Tässä tapauksessa hyvä esimerkki lienee koulu-, tai työpaikka kiusaaminen. Ajattelet, että jos menet kertomaan opettajallesi niin hän varmasti kertoo siitä kiusaajille, huhu leviää ja pian kaikki kiusaavat sinua entisestään, eikö?

Masennuksen puhkeamiseen voi olla monia syitä. Yleisimpiä ovat mm. yksinkertainen unenpuute, lomautus työpaikasta, yksinäisyys, ero poika/tyttöystävästä tai äkkinäiset muutokset elämässä sekä mahdolliset traumat lapsuudesta, tai lähiaikoina tapahtuvista sokkitilanteista.

Olen melko varma, että monia ärsyttää lähipiirissä oleva vähättely sinun ongelmistasi. Joskus tuntuu, että kukaan ei oikeasti ymmärrä. Se on helppo sanoa, että "no älä ole masentunut, piristy nyt herranjestas", tai "en ymmärrä miksi olet masentunut, ota iisisti ja relaa". Ihmiset, te, jotka vähättelette, suosittelisin miettimään hieman tarkemmin. Oletteko itse kokeneet samaa? Kaikki ihmiset ovat joskus surullisia, mutta mitä tulee depressioon, eli masennukseen, se ei vain katoa sormien napsautuksella, jos toteat kaverillesi että voisi jo ryhdistäytyä.

Luin erään artikkelin uusimmasta Miss Mix:stä, jossa nainen kertoi olevansa skitsorfreenikko. Skitsofreenikon yleisin vaiva on äänten kuuleminen ja vainoharhaisuus. Voiko ihmiselle, joka kuulee ääniä, sanoa että "ryhdistäydy" tai että "no, lopeta se äänten kuuleminen"? Ei voi. Miksi ihmiset vähättelevät toisten ongelmia, kun heillä ei ole mitään pienintäkään hajua, miltä se tuntuu? He, jotka vähättelevät, voisin sanoa, että he eivät ole joutuneet kokemaan elämässään mitään, mikä kasvattaisi heidän henkistä kasvuaan. Joten seuraavalla kerralla, kun lähimmäisesi kertoo, että hänellä on huono olla, kuuntele häntä. Älä vain seiso keittiössä, odottaen että astiat tiskataan puolestasi, vertauskuvallisesti. Tee jotain. Jos ystävä on sinulle tärkeä, pidä kiinni, äläkä vähättele.

Puhun nyt omasta kokemuksesta.
Kiitos & kuittaus.

Sanna