elämänleipä & haastattelu

”ELÄMÄNLEIPÄ”
Rinkeleissä ensimmäinen on se, mikä kuvastaa ajankäyttöäni tiettyihin asioihin. Sen vieressä on se, mihin olen laittanut kuinka paljon haluaisin niihin samoihin asioihin käyttää aikaa.

Katsoessani ja vertaillessani reikäleipiä huomaan selvästi yhden seikan; ihmissuhteet todellisuudesta toiveeseen huomattavasti eroavat. Todellisuudessa en ole tyytyväinen määrään, mitä käytän perheen ja ystävien kanssa olemiseen. Itse asiassa en voi paljoakaan asialle tehdä mitään, sillä asun kaukana perheestäni opiskelun takia ja nään heitä vain viikonloppuisin eikä silloin ole mitenkään mahdollista jakaa aikaa siten, että voisi kaikkien kanssa olla tasapuolisesti, sillä tosiasia on se, että kun viikonloppu alkaa, tulee väsyneenä kotiin eikä yksinkertaisesti vain jaksa. Tuo on mennyt jo kohdallani niin pitkälle, että olen yrittänyt hankkia opiskelupaikkaa kotipaikkakunnaltani. Olen sitä mieltä, että jos opiskelen siellä, missä asun, siellä olisivat myös kaverit ja perhe, se huomattavasti nostattaisi omaa motivaatiota opiskelun suhteen, sillä oma into opiskeluun on laskenut sosiaalisen kanssakäymisen puutteen vuoksi. Syömiseni on melko epäsäännöllistä. Joskus en tahdo syödä mitään, joskus vain ahmin makeisia ja myöhemmin kaduttaa. Tietty ruokarytmi ja terveellinen sellainen voisivat varsinkin auttaa jaksamista. Unirytmini on myös melko sekaisin, mikä haittaa selvästi opiskelua ja innostusta siihen. 

ITSEOHJAUTUVUUS OPPIMISESSA

Vastaan allaoleville kysymyksille.

Millaisia ominaisuuksia sinussa on?

Käsitykseni itsestäni oppijasta on melko myönteinen, minäkäsitys tosin on melko heikko. Luulen, että pidän itseäni melko hyvänä oppijana liittyen asioihin, mistä olen kiinnostunut. On melko mielenkiintoista, että voin oppia kokonaisen levyn sanat vaikka esimerkiksi viikossa, mutta en saa esimerkiksi millään muistettua matikan yhtälöitä. Mistäköhän se voisi johtua? Kenties siksi, etten luota itseeni aineissa jotka eivät suju ja motivaatio näitä oppiaineita kohtaan on huomattavasti matalempi kuin esimerkiksi musiikissa tai englannissa, missä pärjään mielestäni erittäin hyvin.

Miten voisit kehittää omaa itseohjautuvuusvalmiutta?

Uskaltamalla heittäytyä rohkeasti mukaan ilman ennakkoluuloja. Olen mielestäni melko ennakkoluuloton ihminen, sillä itse olen sellainen ihminen joka ei ole todellakaan sitä mitä päällepäin näkyy. Vain harva on nähnyt todellisen minäni; kuka olen, arvoni, ajatukseni ja kykyni keskustella asioista. Se vaatii paljon ihmiseltä irrottautua ulkokuorestaan ja paljastaa todellinen oma-itsensä. Minulle se ei ole helppoa ollut todellakaan. Alalla ei oikein pääse pitkälle jos ei ole luonnostaan mikään nero. Pitää olla tarpeeksi aktiivinen ja oma-aloitteinen ja kysellä rohkeasti.

Miten oppilaitoksessa voitaisiin tukea opiskelijoiden itseohjautuvuutta?

Kehittää itseluottamusta kannustamalla rohkeasti eteenpäin, se lisää itsevarmuutta. Alalle on paljon pyrkijöitä, eikä halusta ole epäilystäkään mutta jotkut persoonat ovat sellaisia, että on vaikea puhua esimerkiksi tunneilla ääneen ja mielestäni esimerkiksi esitelmien pakollinen pitäminen lisää heidän stressiänsä. Kun ei uskalla avata suutaan, se on kamalin tunne ikinä kun täytyy tehdä se ja vielä kun kaikki tuijottavat suu auki. Mielestäni hiljaiset tulisi ottaa huomioon ja mahdollisesti pitää esityksen esim. vain opettajalle ja yhdelle kaverille, jos se tuntuisi helpommalta. Uskon, että kun alussa paineet eivät ole valtavat, niitä voi pikkuhiljaa lisätä enemmän ja lopulta ujoinkin jopa uskaltaisi luontevasti ilmaista itseään ääneen muiden edessä.