Monesti on puhuttu pelien vaikutuksesta negatiivisessa muodossa lapseen ja lapsen kasvuun. Haittavaikutukset ovat varsin selvät kaikille, mutta entäs pelien hyötyvaikutukset? Olen itse kasvanut perheen keskellä, jossa pelejä pelataan paljon. En kiellä faktaa, että joskus mietin että olisiko jotain parempaa tekemistä kuin näpytellä silmät ristissä tuntikausia, mutta mielestäni pelit tuomitaan hieman liian rankasti. Oletteko koskaan miettineet, miksi tällä kasvavalla nuorisolla on niin hyvä kielitaito? Monet 13-vuotiaat osaavat sujuvasti esitellä itsensä, ymmärtävät erittäin hyvin sanoja ja ymmärtävät huommatavasti paremmin englantia kuin 'pelittömät' ihmiset. Se johtuu siitä, että useimmat pelit ovat kehitetty niin, että ne ovat englanninkielisiä. Helppoa ja hauskaa! Minun mielestäni pelaamiseen pitää suhtautua järjellä ja kompromisseilla. Se, jos suunnittelet viikkosi lanien perusteella- menee jo vähän yli. Mutta jos pelaat rentoutuaksesi vaikka rankan työpäivän jälkeen tai haluat ajatukset muualle hetkeksi, niin pelaaminen on senkaltaisille ihmisille varsin hyvä vaihtoehto.
Mitä tulee sotapeleihin, siitäkin on ollut keskustelua kuinka kouluampuja sai vaikutteita sotapeleistä. Tuota en välttämättä lähde allekirjoittamaan, mutta myönnän huomanneeni vaikutukset pikkupoikaan, joka on selvästi liian aikaisin aloittanut sotapelien pelaamisen. En väitä, että se vaikuttaa häneen niin, että hänen aivoissaan tapahtuu joku mullistava naksahdus ja hänestä tulee väkivaltainen, mutta huonot yöunet, pakonomainen tarve pelata (pelaaminen on koukuttavaa, kukaan ei sitä voi kiistää), jatkuva äreys sekä myöhemmässä iässä mahdollinen masennus, jos sosiaalinen elämä jää kokonaan pelien myötä.
Minusta pelaamista ei tulisi kieltää, mutta jotta näiden ylläolevien haittojen minimointi onnistuisi, mielestäni selvät peliajat olisivat hyväksi jo alussa nuorille kasvaville ihmisille, eikä siinä tulisi tinkiä. Minusta n. 2-3h päivässä olisi riittävä, ja mikä tässä eniten nousee esille, niin säännölliset tauot joka tunnin välein! Itse pelaan jatkuvasti Sims- pelejä, joissa painotetaan taukojen tärkeyttä. Kerran olen pelannut vuorokauden putkeen, ja olin aivan sekaisin silloin. Se ei ole tervettä. Mutta jos pelaaminen pidetään terveissä rajoissa ja muistaa käydä pihallakin vähän ulkoilemassa, en näe mitään pahaa pelaamisessa. Joten, onko pelit ihmisaivojen pelastus vaiko katastrofaalinen elämän menetys? Päättäkää te itse.
(Kuva: Sims 3)
Tässä teille vielä loppuhuipennukseksi;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti